Kirpputorit Suomessa

Käytettyjen ja tarpeettomien tavaroiden myyminen kirpputorilla on helppo tapa tyhjentää tavaraa pursuilevat varastot ja tienata samalla hieman rahaa. Kirpputorit ovat käytettyjen tavaroiden myyntipaikkoja, joissa myyjä saa käyttöönsä kirpputoripöydän ja asettaa myytäville tuotteilleen hinnat.

Kirpputorien historia juontaa juurensa jo tuhannen vuoden päähän, sillä nykyisin Bangladeshina, Kiinana ja Intiana tunnetuissa paikoissa harjoitettiin kirpputoritoimintaan verrattavissa olevaa myyntiä. Sen sijaan modernin kirpputorin synnystä on olemassa ristiriitaisia teorioita.

Yhden koulukunnan mukaan kirppismyynti alkoi 1700-luvun New Yorkissa, tarkemmin sanottuna Manhattanin lähellä sijaitsevalla Maiden Lanen tulva-alttiilla alueella, ja 1800-luvun alussa kyseessä oli kaupungin merkittävin kauppapaikka.

Toisen näkemyksen mukaan modernin kirpputorin synnyinpaikkana pidetään Pariisia, jossa kirpputorimyynnin kaltaista kaupankäyntiä kutsuttiin 1860-luvulle tultaessa nimellä ”marché aux puces”, joka merkitsee sananmukaisesti kirpputoria.

Kirpputoreja löytyy Suomesta lähes jokaisesta pienemmästäkin pitäjästä, ja tätä nykyä myös verkosta. Verkkokirpputorit, kuten Tori, Zadaa ja Facebook-kirppikset, ovat saavuttaneet vakiintuneen aseman kirpputorien joukossa, mutta eivät tästä huolimatta päihitä perinteisten kirpputorien suosiota. Suomalaisten innostus kirpputoreja kohtaan syntyi jo kauan ennen tämän päivän ekologisuus- ja kierrätystrendejä, eikä se näytä olevan hiipumassa aivan heti.

Kirpputorit alkoivat yleistyä Suomessa 1990-luvulla laman seurauksena. Laman kiristäessä kukkaron nyörejä kirpputorit tarjosivat edullisen keinon heräteostoksien tekoon ja käyttötavaroiden hankintaan. Kirpputoreilla kiertelystä tuli nopeasti hauskaa ajanvietettä ja kirpputoreilla käydään usein ystävien kesken.

Vaikka astiat ja huonekalut ovat vaihtaneet innokkaasti omistajaa niin myyntipöydillä kuin netissäkin, on vaatteiden hankkiminen kirpputoreilta yleistynyt suuren yleisön keskuudessa vasta viime vuosien aikana.

Erityisesti lasten ulkovaatteet ja harrastusvälineet ovat tuotteita, jotka käyvät kirpparilla hyvin kaupaksi niiden lyhyen käyttöajan vuoksi. Suomessa kirpputoritoiminta on pääasiassa hyvin siistiä ja kirppisväen keskuudessa vallitsee kirjoittamaton sääntö siitä, ettei kirpputorilla kaupata likaisia tai rikkinäisiä tavaroita ilman erityismainintaa viallisuudesta.

Nimi “kirpputori” juontaa alun perin juurensa kirppuisten ja huonokuntoisten tavaroiden myynnistä Pariisin kirpputoreilla ja nykyisinkään on mahdotonta tietää varmuudella, millaisissa olosuhteissa myynnissä olevia tavaroita on säilytetty tai käytetty. Jos tuote herättää epäilyksiä, on se paras jättää ostamatta. 

Verkkokirpputorit

Kirpputorikulttuuri on käynyt viime vuosien saatossa lävitse melkoisen murroksen. 2000-luvulla tietotekniikka toi mukanaan erilaiset verkkokirpputorit ja käytettyjen tavaroiden myyntifoorumit. Näistä  Suomessa tunnetuin on vuonna 2009 perustettu Tori.fi. Kyseessä on verkkomarkkinapaikka, jossa julkaistaan luokiteltuja myynti-ilmoituksia. Sittemmin kilpailijoita on tullut lisää, ja erityisesti Facebookin kirpputoriryhmät ovat erittäin suosittuja.

Facebookista kirpputoreja löytyy joka lähtöön, ja osa niistä rajattu tuoteryhmän mukaan esimerkiksi huonekaluille, autoille, vaatteille tai lastentarvikkeille. Usean myynti- tai kierrätysryhmän kriteerinä on myös sijainti, kuten esimerkiksi kaupunki tai kaupunginosa. Näiden lisäksi on tarjolla useita eri mobiilisovelluksiin pohjautuvia kirpputoreja, kuten Zadaa, joka on erikoistunut vaatteiden ja asusteiden myyntiin Suomessa ja Tanskassa.

Verkossa toimivat kirpputorit takaavat, että kirppiksiä on tarjolla kaikkialla, ja sellaisella voi asioida koska tahansa. Vaikka verkkokirpputoreja kutsutaan edelleen kirpputoreiksi, eroavat ne toimintatapansa vuoksi merkittävästi perinteisistä kirpputoreista. Verkkokirppikset ovat luoneet aivan uudenlaisen kirpputorikulttuurin, joka jakaa mielipiteitä niin puolesta kuin vastaan.

Ennen vanhaan kirpputoripöydästä ostettiin valmiiksi hinnoiteltuja tuotteita välittömästi, ja ostopäätös oli tehtävä heti. Verkkokirpputoreilla ostaja voi varata tuotteen, ja toimituksesta on sovittava erikseen myyjän kanssa.

Verkkokirppiksellä parasta on se, että ostajaehdokas voi esittää myyjälle kysymyksiä yksityisviestin välityksellä. Näin ollen sikaa ei tarvitse ostaa säkissä, vaikka tuotetta ei pääse kaupantekohetkellä konkreettisesti hivelemään tai tunnustelemaan.

Sana kiirii verkossa nopeasti: niin ostajia kuin myyjiäkin arvioidaan suoritettujen kauppojen perusteella. Tämän ansiosta huonot kaupantekijät jäävät nopeasti epäsuotuisaan valoon, eikä uusia kauppoja synny. 

Kommunikaatio myyjän ja ostajan välillä on näin lisääntynyt merkittävästi. Verkkokirpputoreilla viestittely tapahtuu usein vakiintunein lyhentein ja sanankääntein, ja moni saattaa kokea uuden kulttuurin hivenen ahdistavana. Nettikirpputorit muodostavat oman toimintaympäristönsä, jossa asioidaan sille kuuluvin termein ja käytännöin.

Netissä ostaminen on nyky-yhteiskunnassa arkipäivää, eikä oman luottokorttinumeron näppäily aiheuta enää samanlaista epämukavaa tunnetta, kuin vaikka 10 vuotta sitten. Tietoturva-asioista huolehditaan yleisesti ottaen todella hyvin, ja turvallisuusprotokollat ovat huippuluokkaa ainakin netin suurimmilla osto- ja myyntisivustoilla.

Kirpputori on ekologinen valinta

Siinä missä lapsena saattoi hävetä kirpputorilta ostettuja käytettyjä vaatteita tai luistimia, ovat kirpputorit nykyisin suorastaan trendikkäitä. Ekologisuus ja kierrätys ovat tänä päivänä muotia, ja monet suositut bloggaajat ja julkisuuden henkilöt vannovat vintage-vaatteiden ja kirpputorilöytöjen nimeen. Hipster-kulttuuri on tehnyt trendikästä siitä, että päällä ei tarvitse olla viimeisintä huutoa olevia merkkivetimiä, vaan tyylikkyys on monen asian summa.

Luonnon ja maailman pahoinvointiin sekä kerskakulutuksen rajoihin heräämisellä on tietenkin positiiviset seurauksensa, sillä jo yksi harkittu ostopäätös on pienoinen voitto luonnolle. Mikromuovit, kertakäyttöiset tuotteet ja yhden sesongin ilot ovat epätrendikkäämpiä kuin ikinä, ja hyvä niin. 

Kestävä kehitys ja harkittu kulutus ovat palveluksia paitsi luonnolle myös seuraaville sukupolville. Omalla toiminnallamme voimme olla mahdollistamassa, että lapsenlapsemme voivat halutessaan mennä kirpputorille, ja poimia mukaansa iPhone 6:n kaltaisia antiikkiesineitä. Ihmetellen, mihin sitäkin mötikkää on mummon nuoruudessa tarvittu.

Kirpputorit ovat nyt in. Tästä kertoo, että muun muassa Helsingin teollisuushalleihin on perustettu suuria itsepalvelukirpputoreja, joissa saattaa olla satoja pöytäpaikkoja. Suomen suurin kirpputori on vuonna 2015 avattu, Vantaan Pakkalassa sijaitseva, 600-paikkainen kirpputori.

Mediassa on tuotu paljon esille kertakäyttökulttuurin haittapuolia, kuten lapsityövoiman käyttöä. Suuren yleisön painostuksesta monet tunnetut vaateketjut ovat viime vuosina brändänneet mallistoja kierrätysmateriaaleista. Useassa vaateliikkeessä on nykyisin myös säiliö, jonne asiakkaat voivat nakata vanhoja vaatteitaan jatkokäyttöä varten.

Suomessa on paljon hyväntekeväisyyskirpputoreja. Näistä tunnetuimpia ovat UFF, Fida sekä SPR:n konttikirpputorit. Niillä hyväntekeväisyysjärjestöt rahoittavat toimintaansa ja keräävät vaateapua.Vaatelahjoitukset ovat näppärä tapa tehdä hyvää ja päästä eroon niistä tavaroista, joita ei enää tarvitse, mutta joita ei viitsi itse myydä eteenpäin.

Suomessa kirpputorimyyminen on yksityishenkilölle pääsääntöisesti verovapaata toimintaa. Tästä syystä se onkin  helppo ja suosittu tapa pieniin lisätienesteihin. Hyvässä lykyssä omalla kirpputorituotolla voi toteuttaa vaikka yhden omista, hieman arvokkaammista keräilyhaaveistaan.