Keräilijän aarteet odottavat kirpputorilla

Kirpputorit ovat erinomaisia paikkoja keräilijälle. Vaikkei vanhoihin ja käytettyihin tavaroihin suhtautuisikaan suurella intohimolla, niin melkein kaikki tietävät, että esimerkiksi vuosikymmenien takaisilla Arabian astioilla on usein selvästi ostohintaa suurempi jälleenmyyntiarvo. Lukuisten tv-ohjelmien ja internetin ansiosta tiedämme myös harvinaisemmista keräilyesineistä aiempaa enemmän.

Netissä on helppoa tehdä hakuja omistakin vanhoista, kenties perityistä tavaroista, ja nähdä, mikä niiden arvo on. Kiitos tietotulvan, ovat kirpputorilla esineitään myyvät kouliutuneet äärimmäisen hintatietoisiksi ja polkuhintaisia harvinaisuuksia on yhä vaikeampi löytää. Mitä harvinaisempi tuote on, sitä korkeampaa hintaa siitä luonnollisestikin pyydetään.

Vaikka tieto esineiden arvosta on lisääntynyt, etenkin vähemmän tunnettujen kippojen, kuppien ja taideteosten myyntihinta saattaa kirpputorilla olla arvaamattoman pieni.  Jos kirppiksellä tulee toisin sanoen vastaan pilkkahinnalla myynnissä oleva arvoesine, jota on kenties metsästänyt jopa useamman vuoden ajan, kannattaa vain pitää tyynesti naama peruslukemilla ja maksaa pyyntihinta. 

Keräilyharvinaisuuksista unelmoivan aarteenetsijän on viisainta aloittaa aarrejahti nettikirpputorien sijaan perinteisiltä kirppiksiltä. Karkeasti yleistettynä varsinaisia runsaudensarvia tuppaavat olemaan joko valtavat jäähallikirpputorit, joissa yksityishenkilöt myyvät sukulaisten vanhoja tavaroita hinnalla millä hyvänsä, ja toisaalta pikkuruisten maaseutupitäjien pienet kirpputorit, joiden omintakeiset valikoimat saavat sinnikkään keräilijän suorastaan hihkumaan innosta.

Monessa pienemmässä kaupungissa on etenkin kesäisin iltatoreja, joissa ammattimaiset kirpputorimyyjät ovat rintarinnan omia varastojaan tyhjentävien myyjien kanssa. Lisäksi erilaiset järjestöjen hyväntekeväisyyskirpputorit, kuten Fida, UFF ja SPR sekä kierrätyskeskukset ovat hyviä paikkoja edullisten löytöjen tekemiseen.

Viime vuosien saatossa erilaiset myynti- ja kierrätysryhmät ovat vallanneet oman osansa somen syövereissä. Kauppa käy kiivaana päivittäin, ja esimerkiksi Facebookin kierrätysryhmät ovat oivallisia paikkoja edullisin hinnoin myynnissä olevien keräilyesineiden bongaamiseen. Lisäksi huuto.netin ja tori.fi:n kaltaiset nettihuutokaupat ja myyntisivustot voivat yllättää oikeassa paikassa oikeaan aikaan olevan ostajan todella iloisesti.

Pöytä koreaksi

Helpoimmin kirpputoreilta löytää tietenkin suosituimpia keräilyesineitä, koska niitä on eniten liikkeellä. Astiat muodostavat yhden keskeisimmistä esineryhmistä, ja erilaiset astiasarjat tuovat herkästi muistoja mieleen esimerkiksi lapsuuden kesistä, mökeistä tai mummoloista. Ei ole siis ihme, että astiastojen ihastelu nettikirppiksillä uppoaa kuin veitsi voihin kaikkiin nostalgiannälkäisiin keräilijöihin.

Suomalaiset ovat astioidenkeräilyinnostuksessaan aivan omaa luokkaansa, sillä lähinnä vain Pohjoismaissa havaitaan astiavalmistajiin kohdistuvaa, yhtä laajamittaista innostusta. Arabian ja Iittalan astioiden valmistuksen siirtyminen Aasiaan oli kova isku monelle suomalaiselle, jotka pitivät Arabiassa sijaitsevaa tehdasta eräänlaisena suomalaisen muotoilun maamerkkinä.

Arabian astiat tunnistaa äkkiä leimasta, ja niiden iän voi tarkistaa käden käänteessä Arabian nettisivustolta, jossa on esitelty eri aikakausina käytössä olleet leimat. Yksittäisen esineen arvon voi tarkistaa netistä katsomalla minkälaista hintaa vanhan tavaran liike pyytää samasta ja saman ikäisestä esineestä. On kuitenkin muistettava, että esineen kunnossa voi olla eroja: kaikki pienetkin naarmut, säröt ja kulumat laskevat tuotteen hintaa.

Arabian tuotannosta suosituimpia keräilyesineitä ovat erilaiset astiasarjat ja niiden osat, vanhat purkit sekä muumimukit. Astiasarjoista erityisesti tummansininen Valencia, mustavalkoinen kuvitettu Emilia sekä klassinen mansikkakuosinen Pomona ovat jatkuvassa suosiossa. Peltipurkeilla on kokonaan oma ryhmänsä Facebookissa ja niiden kannatus kasvaa myös tasaisesti. Mikäli jokin esine on vaihtanut omistajaa kovaan hintaan Suomen huutokauppakeisari -ohjelmassa, lisää se tuotteen hintaa kivijalka- ja nettikirpputoreilla ainakin hetkellisesti.

Astioiden saralla kotimaiset klassikot ovat kovimmassa huudossa, ja Arabian rinnalla suosittuna esiintyy Iittala. Iittalan keräilytuotteista mainittakoon mariskoolit ja Oiva Toikan, Tapio Wirkkalan ja Alvar Aallon suunnittelemat tuotteet. Mariskooleista himoituimpia ovat hennon violetti ametistiväri sekä mattavärit. Wirkkalalta erityisesti linnut ja maljakot ovat suosittuja.

Iittalan alle lukeutuvat myös Nuutajärven lasin taidelasit, kuten Kaj Franckin suunnittelemat lasituotteet. Riihimäen lasi sulki ovensa jo vuosikymmeniä sitten, mutta sen katon alla tuotetut taide-esineet, maljat, maljakot ja koristeastiat kiinnostavat edelleen. Erityisesti upeiden naissuunnittelijoiden Tamara Aladinin ja Helena Tynellin design vetoaa suomalaiseen estetiikantajuun.

Valaiseva tutkimusretki

Suuremmista sisustuselementeistä puhuttaessa aarteenetsijän silmään pistävät erityisesti kotimaiset valaisimet ja huonekalut. Molemmista on paljon tarjontaa, mutta toisin kuin astioissa, on niiden vedenpitävä tunnistaminen haastavampaa. Kotimaisista valaisinmerkeistä kannattaa kirpputorilla pitää silmällä edelleen moderniin sisustukseen istuvia Artekin vanhoja valaisimia ja huonekaluja, Iittalan valaisintehtaan tuotteita sekä Stockmannin aikanaan omistaman Ornon tuotantoa.

Ornon huippuvuosista muistuttavat edelleen lukuisissa suomalaiskodeissa esimerkiksi Lokki, Sipuli, Pamela, Natalia, Kurki, Bau ja La Boheme. Jättipotin saa, jos onnistuu löytämään Paavo Tynellin valaisimia, joiden arvo on jo tuhansia euroja. Mikäli kirpputoritavaroiden omistaja on sattunut olemaan paikalla, kun 1950-luvun yrityskiinteistöä on tyhjennetty, saattaa myytävänä olla todellisia aarteita. Toisinaan arvotavaraa päätyy myös erilaisten toimistojen ja toimitilojen saneerauksen yhteydessä jätelavoille, joista voi niin ikään tehdä huikeita löytöjä.

Sekä kivijalka- että nettikirpputoreilla kiertely on hauskaa puuhaa ja erityisesti kotimaisen designin historiasta oppii aivan huomaamatta näkemiään esineitä tunnistaessaan. Kirpputoreja ei kannata sekoittaa ammattimaisiin vanhan tavaran liikkeisiin. Niissä tiedetään tarkalleen esineiden arvo ja edullisten löytöjen tekeminen on hankalaa, joskin antikvariaatista mieleisen keräilyesineen voi ostaa luottavaisin mielin.

Yksityiseltä myyjältä ostaessa täytyy luottaa omaan asiantuntemukseen ja toivoa, että esine on juuri sitä mitä sen luulee olevan. Omin päin aarteita etsivän paras ystävä on internet, jonka avulla pystyy tunnistamaan lähes minkä tahansa esineen. Helppo paikka aloittaa tunnistaminen on vanhan tavaran kauppojen sivujen avulla.

Jokainen kirpputorilla asioiva tekee luultavasti joskus myös harhaostoksia, mutta onni onnettomuudessa on se, että esineen saa halutessaan uudelleen kiertoon, ehkä jopa voitolla. Kirpputoreilla asiointi on mukava harrastus, jonka parissa tutustuu helposti myös muihin vanhojen tavaroiden keräilijöihin. Ainoa ongelma on se, että mikäli upeita tavaroita, joita on yksinkertaisesti pakko saada, ilmaantuu turhan tiuhaa tahtia, voivat suuretkin neliöt käydä esinepaljouden keskellä äkkiä ahtaiksi. Tuolloin voi olla aika oman kirppispöydän pystyyn laittamiseen, vaikka ajatus kirpaiseekin vannoutunutta keräilijää.